Hoito-osasto suljetaan

Viime maanantaista kaksi viikkoa sitten (samana päivänä kun isä viimeksi haki äidin kotiin intervallihoidosta) oli aamupäivällä soitettu isälle ja kerrottu, että hoito-osasto suljetaan syksyllä. Jatkossa äidin intervallipaikaksi tulisi joko keskustassa oleva iso vanhainkoti tai kauempana oleva pieni Tammikoti. Oli kysytty isän mielipidettä asiasta. Tammikodin asukkaiden tiedetään pitävän hoitopaikastaan. Isä kallistui kuitenkin vanhainkodin puolelle, koska hänellä olisi silloin mahdollisuus toimittaa muitakin asioita samalla kun käy äitiä katsomassa. Nyt sitten vaan odotetaan, mitä viranomaiset päättävät.

Hoitajat olivat maanantaina 31. toukokuuta päiväruoan aikaan kirjoittaneet äidin kotihoitovihkoon: "Päiväruoka tuotu ja syötetty. Alli lähtee intervallille. Hiukan oli ärhäkkäällä päällä". Matkan terveyskeskukseen äiti oli kuitenkin ollut rauhallinen. Sen sijaan illalla isän ollessa jugurttia syöttämässä äiti oli tuiskinut ja huiskinut niin, että isältä oli lentänyt silmälasitkin päästä. Isän oli täytynyt lopettaa syöttäminen kesken.

Tiistaina kävin kotona tuulettamassa ja vaihtamassa petivaatteet. Isä oli jo ehtinyt imuroida. Oli erinomaisen kaunis kesäpäivä. Koira katseli ihmeissään tervapääskyjä, jotka suihkivat salamasyöksyjä matalalle ihan päätä hipoen. Taisi vähän pelätäkin.

Keittiön pöydällä maljakossa oli suuri kimppu voikukkia. Siskoni kävi sunnuntaina vanhempiemme luona. Iltapäivällä oli vieraillut äitiä ja isää ilahduttamassa myös siskon poika 6- ja 8-vuotiaine lapsineen (äidin ja isän lapsenlapsenlapset). Syksyllä eskarin aloittava tyttö oli tuonut kukat. Lapset tekevät mielellään isopappan kanssa oikeita töitä, ajavat nurmikkoa, linkoavat lunta jne. - Lähdettyäni kotoa äidin luo isä aloitti jälleen ruohonleikkuun, etteivät voikukat ehtisi hahtuville asti ja levittäisi siemeniään ympäriinsä.

Hoito-osastolla äiti oli kovin totinen. Silmät näyttivät itkuisiltakin. Hänet oli tyynyjen avulla tuettu makaamaan kyljellään. Kotona hän haluaa olla sängyssä aina selällään. Kukatkaan eivät nyt häntä kiinnostaneet niin kuin tavallisesti. Äiti puhui kuiskaten, hiljaa ja hitaasti. Erotin sanoja: ei olis täälä, pääsis... Arvelin hänen tarkoittavan, että hän haluaisi kotiin. Vakuuttelin, että hän on täällä vain muutamia päiviä ja sitten pääsee kotiin. Lähtöä hankkiessani erotin sanan "tuuks". Varmaan äidin piti kysyä, tuunko taas. Lupasin, että ainakin sitten kun hän on kotona, tulen. Illalla isä oli oikein laskenut äidin kanssa, että vain viisi päivää ja sitten äiti pääsee kotiin. Ja keskiviikkona isän käydessä äiti olikin jo ollut iloisempi. Illalla oli syönyt jugurtinkin.