Kiitos!

Luin eilen kotona käydessä sairaanhoitajan selostusta äidin sairaudesta: "Täysin toisten hoidettava", kyllä, "kestokatetri", kyllä, "vatsa toimitetaan", kyllä, "nostetaan sängystä pyörätuoliin ja takaisin", kyllä, "syötetään", kyllä mutta leivät äiti syö ja maidot sekä mehut juo itse, "ei puhu", niin mutta sanoo sanoja ja pieniä lauseita... Pitkästä aikaa hoito-osastolta oli laitettu joku paperi mukaan äidin kotiutuessa ja se oli edellä olevan kaltainen! Oli kuin olisin lukenut selostusta jostain esineestä. Moneen kohtaan teki mieli sanoa vastaan.

Äiti kotiutui hoito-osastolta viime viikolla kahteenkin kertaan. Ensin maanantaina päättyi intervallijakso. Kotona äiti ei kuitenkaan ollut oikein kunnossa. Oli muutakin kuin vasemmalla puolella otsassa ja ohimolla suuri mustelma sekä oikeassa käsivarressa iso haava, joista ei ollut laitettu mukaan mitään mainintaa. Niitä ei vielä sunnuntai-iltana isän käydessä äitiä katsomassa ollut. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä äiti oli valittanut jatkuvasti. Isä oli huomannut jo aikaisemmin, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Katetripussin kanssa oli koko alkuviikon ollut ongelmia. Torstaina kotihoitajat totesivat äidillä olevan virtsatietulehduksen. He järjestivät heti lääkityksen ja hienosti huolehtivat asian eteenpäin. Iltapäivällä ihan yllättäin oli kotihoitaja poikennut ylimääräisenkin kerran katsomassa, mikä oli äidin tilanne. Ja katsonut viisaammaksi viedä äiti takaisin terveyskeskukseen. Niinpä isä vei äidin ambulanssilla ensin päivystykseen, jossa odottivat puolitoista tuntia, että pääsivät lääkärin luo ja sieltä sitten osastolle.

Lauantaina siskoni kävi isän kanssa hakemassa äidin takaisin kotiin. Tulehdus ja lääkitys ovat selvästi vaikuttaneet äidin yleiskuntoon. Kaksi viikkoa sitten hän oli iloinen, virkeä ja hyväkuntoinen, eilen väsynyt ja hiljainen. - Kuitenkin hän taas lähtiessäni nosti päänsä sängyltä ja sanoi selkeästi: "Kiitos!" - Hyvä, että äiti on taas kotona...