Kotihoito

Eilen lauantaina 22.5. olin taas vanhempieni luona. Aamupuuro omassa kodissa. Illalla valmistellut ja jääkaappiin pakatut ruoat kylmälaukkuun. Kylmälaukku, toinen ruokakassi sekä koira tamineineen autoon ja matkalle. Autojonoja molempiin suuntiin. Poliisit pysäyttämässä vastaantulevia. Onneksi sillä puolella, ettei lisää viivytystä... Vähän ennen kotia poikkesin ostamaan maitoa.

Heti avattuani keittiön oven koira ryntäsi kohti makuuhuonetta, pysähtyi. Missä pappa (isä)? Kiepsahti ympäri, kipitti televisiokamariin. Alkoi riehakas tanssi pappan ympärillä. - Oi sitä jälleennäkemisen riemua!

Hiivin hiljaa makuukamariin siltä varalta, jos äiti nukkuisi. Äiti katseli sängystä ikkunaan päin eikä huomannut tuloani ennen kuin olin ihan vieressä, silitin olkapäätä ja tervehdin: "Hei, äiti!" Äiti käänsi päänsä ja alkoi kovasti jutella. Yhtään oikeaa sanaa en erottanut. Äidin pöydällä oli maljakossa ne ruusut, jotka hänelle helatorstaina vein. Olivat hoito-osastolta laittaneet mukaan. Kerroin äidille meneväni keittiöön laittamaan ruokaa, että päästään syömään. Äiti nyökytteli ymmärtäväisesti.

Kun äiti on kotona, käy kunnan kotihoito maanantaista torstaihin kolme kertaa päivässä äitiä hoitamassa. Aamu- ja päiväkäynneillä on yleensä kaksi hoitajaa, illalla yksi. Aamupuuhina aamupesu, päivävaatteiden pukeminen, aamupuuron syöttäminen sekä lääkkeiden anto. Päivällä hoitajat tuovat tullessaan ruoan ja syöttävät äidille. Ilta-askareina iltapuuron syöttäminen ja äidin yökuntoon laitto: päivävaatteiden riisuminen, hampaiden pesu, vaipan vaihto jne.

Iltapäivisin isä tarjoilee kahvia sekä mehua ja kahvileipiä äidille sängyssä. Kotiin saatiin lainaksi sairaalasänky, jota on helppo nostaa ja laskea ja siirrellä. Siitä myös saa pääpuolen ylös ja alas. Äiti nostetaan sängystä pyörätuoliin ja pyörätuolista takaisin sänkyyn. Vielä syksyllä hän aina välillä otti "omille jaloilleen" (seisoi) hetken pyörätuoliin siirrettäessä, mutta pitkään aikaan se ei ole enää onnistunut.

Perjantaisin kotihoito käy vain aamulla ja päivällä. Silloin tulee iltapäivällä Tuulensuun yksityisestä hoitokodista hoitajat kylvettämään äidin. Isä lämmittää sähkösaunan, päästää sieltä lämpöä pesuhuoneeseen. Äiti pestään pesutuolissa, joka myös on lainassa.

Kylvetyksen jälkeen hoitajat pukevat äidin yökuntoon ja jäävät vielä iltapäiväkahville isän ja äidin kanssa. Äitikin istuu mielellään kahvilla oikein keittiön pöydän vieressä toisten juttelua kuunnellen. Tuulensuulaisilla ei ole yhtä kiire kuin kunnan kotihoitajilla, jotka eivät ehdi esim. päiväruoan aikaan olemaan niin pitkään, että äiti ehtisi syödä aterialla voileivän,vaan heidän on riennettävä jo seuraavan hoidettavan luo. - Isä syöttää perjantai-iltaisin iltapuuron äidille sängyssä.

Myös lauantai- ja sunnuntaiaamuisin ja -iltaisin käy Tuulensuusta hoitaja. Viikonvaihteen päiväajat hoitelemme me siskoni kanssa, samoin juhlapyhät. Sovimme joka viikonloppu erikseen, kumpi menee lauantaina, toinen sitten sunnuntaina.

Kaikki äitiä hoitavat kotihoitajat ovat reippaita, iloisia ja puheliaita. Huonoina päivinäkin he saavat isän sanoin "höpötyksellään" äidin paremmalle mielelle ja myöntymään syömisiin ja pukemisiin. Äidin hoidon lisäksi he tuovat isälle tärkeitä ihmiskontakteja. Erityisesti Tuulensuusta käyvä mieshoitaja näyttää ystävystyneenkin isän kanssa. Äidin hän on valloittanut täysin!

Eilen syötyämme (tunnin ajan) äiti halusi heti ruokalevolle. Sinä aikana, kun tiskasin, keitin iltapuuron, nostin pyykit yms. isä teki koiran kanssa reilun tunnin lenkin, poikkesivat jokirannassakin. Molemmat tullessa janoisia. Koira kellahti kyljelleen keittiön matolle, isä huokasi: "oh-hoh, oikein väsyttää" ja nukahti äidin vieressä olevaan omaan sänkyynsä.

Laittelin iltapäiväkahvit pöytään. Äidillekin maistuivat kahvileivät oikein hyvin mehun kanssa. Äiti saa itse syötyä leivät ja juotua vasemmalla kädellään. Kysyessäni äidiltä, tulisiko hän käymään ulkona, sain jyrkän vastauksen: "Älä semmosta!" Hän meni mieluummin lepäämään.

Isä lähti kahvin jälkeen ajamaan nurmikoita. Koira katseli ikkunasta. Kirjoittelin äidin kotihoitovihkoon, tiskasin taas ja keräilin tavaroita autoon vietäväksi. Kävin sitten kertomassa äidille, että lähden ajelemaan omaan kotiin, mutta tulen taas... ja isä jää kotiin hänen kanssaan.

Koira ja tavarat autoon, isä vielä koiraa silittelemään. Sitten matkaan. Omaan kotiin ehdin puoli kuudelta alkuillasta. Tavallisesti ryhdyn heti tultuani laittamaan iltaruokaa nälkäisinä odottaville kotolaisille, eilen en jaksanut. Olisi pitänyt mennä edellisenä iltana aikaisemmin yöunille...