"KERTOKAA  LAPSENLAPSILLE  LAULUIN..."

Olin viime lauantaina taas kotona. Isä on asunut siellä nyt lokakuun 19. päivä 2015 tasan kaksi vuotta yksin.

Isä oli tapansa mukaan laittanut CD:n soimaan ja nukahtanut iltapäiväunille. "Hoivatkaa, kohta poissa on veljet...",  lauloi mieskuoro parhaillaan, kun menin pyytämään häntä iltapäiväkahville.  Kuuntelin hiljaa isän, 91-vuotiaan rintamaveteraanin, vieressä tuota hänelle niin tärkeää laulua. Samalla muistin, miten sinä päivänä, jolloin äiti joutui lähtemään viimeisen kerran kotoa pois, isä lepäsi äidin vieressä sängyllä kuunnellen laulua: "Virta vei hänet pois/ enkä uskoa vois/ että armaan taas se tois..." Pian sen jälkeen äiti vietiin päivystyksen kautta hoito-osastolle. Vain kaksi päivää hän sai olla kotona viimeksi kertomani sairaalareissun jälkeen.

Isä kävi joka päivä äidin luona, kunnes 10. helmikuuta 2014 äiti nukkui rauhallisesti pois.  Viikkoa aikaisemmin äiti täytti 94. Vanhempani ehtivät elää yhdessä yli 65 vuotta. Isä itki: nyt hän oli yksin. Omaishoito loppui.

Mieskuoro lauloi edelleen: "Kertokaa lapsenlapsille lauluin..."

Ennen kahvipöytään tuloa isä luki hymyillen kalenteristaan ääneen, että oli isovanhempien päivä. Isällä on viisi lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. Elämä jatkuu!