Intervalliviikko

Olen ollut kuumeessa, kurkku, pää, niska, lihakset ja nivelet kipeät, maha sekaisin. - Onneksi äiti ja isä ovat saaneet olla tämän talven ja kevään terveitä!

Viime lauantaina kävin taas kotona tavanomaisissa intervalliviikon puuhissa ja myös äitiä katsomassa Tammikodissa. Äiti istui tyytyväisen oloisena oleskelutilassa katselemassa televisiota kahden muun vanhuksen kanssa. Heistä toinen, 95-vuotias, kyllä nukkui pyörätuolissaan ja toisenkin silmät lopahtivat aina välillä kiinni. Äiti oli heistä kolmesta selvästi virkein.Heti minut huomattuaan hän alkoi kysellä Pappasta. Ihmetteli varmaan, miksi isä ei tullut.

Isällä oli viime intervalliviikollakin paljon töitä kotona.Perjantain hän oli ollut koko päivän auttamassa miehiä, jotka upottivat kaapelia tieltä talolle. Se oli ollutkin rankka päivä aamusta iltaan. Sitten yöllä isän jalat ja kädet olivat krampanneet niin, ettei hän saanut nukuttua. Alkuviikolla isä oli mm. vaihtanut kuivurin ylimmän kerroksen ikkunan uuteen ehjään ja korjannut sikalan piipun. Siskoni päivitteli, ettei isä ollenkaan huomaa, kuinka vanha hän jo on, kun kiipeää vielä yksikseen katollekin. - Töistään huolimatta isä on kuitenkin jokseenkin joka päivä käynyt äidin luona.

Edellinen, pääsiäisenä päättynyt intervalliviikko, jätti ikävän muiston. Joku, luultavasti saman huoneen toinen intervallipotilas, oli viimeisenä hoitoyönä pahoinpidellyt äidin. Äidin kasvot olivat aivan tumman violetit mustelmista, päässä oli mustelmien lisäksi haavoja. Mustelmia oli ilmeisesti vartalossakin, koska kotihoitaja oli seuraavan perjantain kylvetyksen jälkeen kirjoittanut hoitovihkoon, että mustelmia oli todella paljon. Eikä kukaan tiennyt, mitä oli tapahtunut! Ei edes yöhoitaja. Kotihoitaja oli myös soittanut Tammikotiin ja "moittinut", kun tämmöistä pääsee tapahtumaan.

Isältä ja siskoltani kysyttiin, haluammeko tehdä asiasta ilmoituksen poliisille. Emme halunneet. Ei siitä olisi ollut mitään hyötyä kenellekään. Kun huoneessa oli vain dementikkopotilaita, eivät he osanneet kertoa, mitä oli tapahtunut. Tuskin enää aamulla muistivatkaan. Se hieman ihmetyttää, ettei yöhoitaja kuullut mitään. Talo ei ole suuri ja äidin on täytynyt huutaa kivusta...

Tammikoti tuntuu tuosta tapahtumasta huolimatta edelleen hyvältä intervallipaikalta. Siellä on aina kodikas tunnelma ja äiti näyttää viihtyvän. Sinne on mukava vierailijankin mennä.